Olemme hukkua muoviin! Sosiaalinen media on täynnä kuvia muovilautoista valtamerissä ja muoviin sotkeutuneista linnuista. Silti jokapäiväinen elämämme on täynnä muovia pakkausten sekä muovipussien ja -kassien muodossa. Jotain tulisi tehdä, ajattelemme.
Maailmassa kulutetaan 500 miljardista biljoonaan muovipussia vuosittain, mikä tarkoittaa 1,4–2,7 miljardia muovipussia joka päivä tai miljoona muovipussia minuutissa. Luvut ovat pöyristyttäviä, ja siksi eri toimijat ovat tehneet aloitteita muovipussien kulutuksen vähentämiseksi. Eri valtiot ovat reagoineet tähän globaaliin ongelmaan joko kieltämällä muovikassit täysin, tekemällä niistä maksullisia, solmimalla yksityisiä sopimuksia tai käyttämällä kaikkia näitä keinoja. Suomessa toimiin on ryhdytty vapaaehtoisten Green Deal -sopimusten kautta (ks. Kuva 1).
Kuva 1: Kansalliset toimet muovikasseja vastaan
Ympäristöministeriö toteaa sivuillaan, että ”Green deal on vapaaehtoinen sopimus valtion ja elinkeinoelämän välillä. Tavoitteena on yhdessä edistää kestävän kehityksen tavoitteita etsimällä ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kiertotalouden edistämiseksi.” Muovikassisopimus on ratkaisuista ensimmäinen ja solmittu Suomen ympäristöministeriön ja Kaupan liiton kanssa vuonna 2016.
Vuonna 2018 suomalaiset kuluttivat vuosittain 68 muovikassia henkeä kohti. Tavoitteena on, että Suomessa käytettäisiin vuosittain enintään 40 kassia henkeä kohti vuoden 2025 loppuun mennessä. Tähän mennessä 27 yritystä on sitoutunut sopimukseen; mukana on suuria vähittäiskauppoja, kuten Kesko ja S-ketju.
Jo nyt media on raportoinut hienoista tuloksista muovikassien ja -pussien vähentämisessä. Mutta mitä hyötyä yritykset kokevat saavansa tällaisesta sopimuksesta ja miten kuluttaja reagoi, kun hänen kassinsa maksaa tai sitä ei olekaan saatavilla? Tästä ottivat selvää Hankenin gradunkirjoittajat Daniela Karjalainen ja Theresia Lundberg.
Yritykset, jotka osallistuivat Karjalaisen ja Lundbergin tutkimuskyselyyn, olivat sitä mieltä, että muovikassisopimuksen tekemisestä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Kauppojen sitoumukset ovat kuitenkin hyvin erilaisia vaihdellen työntekijöiden koulutuksesta muovikassien hinnoitteluun tai niiden poistamiseen valikoimista kokonaan. Kaupat kokivat vapaaehtoisen sitoumuksen joustavuuden merkittäväksi hyödyksi, ja sen avulla ne voivat välttää tiukempia lakeja.
Toinen tärkeä etu oli, että tiukan paikan tullen sitoumukseen voitiin vedota. Osa yrityksistä oli saanut sitoumuksen myötä myönteistä julkisuutta, osa taas ei. Muovikassien maksullisuus ei ollut niinkään tuonut taloudellisia etuja vaan vähentänyt kassien sisäänostoja. Sitoumuksesta koettiin saatavan hyötyä lähinnä asennemuutoksen myötä sekä madaltuneena kynnyksenä tehdä vastaavia sitoumuksia myöhemminkin.
Green Dealin haitoiksi yritykset kokivat neuvotteluiden ja raportoinnin kustannukset. Koska kilpailijatkin lähtivät mukaan, sopimuksen allekirjoittamattomuus koettiin riskinä, samoin kuin se, että jos mukaan ei lähdetä vapaaehtoisesti, viranomaiset voivat säätää tiukempia lakeja. Vähemmän merkittävinä haittoina koettiin liian matalat tavoitteet, tietovuotojen mahdollisuus sekä pitkäaikaisten kannustinten puute. Yritysten ehdottomasti suurin huolenaihe oli asiakkaiden mahdollinen kielteinen reaktio. Yritysten kokemat hyödyt ja riskit näkyvät koottuna kuvassa 2.
Kuva 2: Yritysten hyödyt ja riskit vapaaehtoisesta muovipussisopimuksesta
Miten kuluttajat sitten kokevat muovikassien ja -pussien puuttumisen kaupoista? Eivät aina positiivisesti. Kuluttaja on tapojensa orja ja hakee helppoa arkea usein unohtaen hyvät aikeensa. Kuluttajan sosiaalinen ympäristö ja hänen identiteettinsä vaikuttavat siihen, poimiiko hän muovipussin käteensä vai ei. Vierailla ihmisillä ei ole hänen valintaansa suurtakaan merkitystä, mutta myyjät voivat vaikuttaa. Siksi on ollut tärkeää, että vähittäiskaupat ovat kouluttaneet työntekijöitään kertomaan asiakkailleen muovipussien haitoista.
Tutuilla ihmisillä, kuten ystävillä, sukulaisilla ja perheellä, on huomattavasti suurempi merkitys kuluttajan valintoihin kuin täysin vierailla ihmisillä. Sosiaalinen ympäristö ja sen osa-alueet vaikuttavat kuluttajan valintoihin, mutta on myös muita tekijöitä: tavat, tunteet ja konkreettinen tieto. Muovikassin hinnalla voidaan vaikuttaa sekä tapoihin että tunteisiin, mutta hinnalla saattaa olla myös negatiivinen vaikutus. Kuluttaja kokee, että jos hän ostaa tuhannella eurolla tuotteita, hän on oikeutettu ilmaiseen muovikassiin, on se sitten ympäristöystävällistä tai ei.
Toisaalta muovikassi voisi olla niin ruma, ettei kuluttaja kehtaisi ottaa sitä edes ilmaiseksi. Vaikka tietoa muovikassien haitallisuudesta on ja internet pursuaa kuvia muovikasseihin kuolleista merenelävistä, kuluttaja on tapojensa orja. Kassi tulee otettua mukaan kaupasta ja kestokassi tai vanhanajan kauppakassi jää usein kotiin odottaman tapojen muuttumista. Näitä kuluttajan kokemuksia kuvataan alla kuvassa 3.
Kuva 3: Tekijät, jotka vaikuttavat kuluttajan muovikassipäätökseen
Pia Polsa
Apulaisprofessori
Lähteet
Karjalainen, D. (2020) Vilka är fördelarna och riskerna för finska företag med frivilliga miljöavtal? Pro gradu. Svenska handelshögskolan.
Lundberg, T. (2020) Hur kunde konsumenter motiveras att använda färre plastpåsar? Pro gradu. Svenska handelshögskolan.
Roach, J. (2003) Are Plastic Grocery Bags Sacking the Environment? National Geographic. Osoitteessa: http://news.nationalgeographic.com/news/2003/09/0902_030902_plasticbags.html. Haettu: 11.10.2019.
Spokas, K.A. (2008) Plastics: still young, but having a mature impact. Waste Manage 28 (3), 473–474.
Clean Up Australia (2015). Report on actions to reduce circulation of single-use plastic bags around the world: August 2015. Clean Up Australia, Sydney.
Ympäristöministeriön Green deal -sopimukset (2019) Osoitteessa: https://www.ym.fi/fi-FI/Lainsaadanto/Green_deal_sopimukset. Haettu: 7.4.2020.
Sitoumus 2050. Osoitteessa: https://sitoumus2050.fi/#/. Haettu: 7.4.2020. Osoitteessa: https://yle.fi/uutiset/3-10972737. Haettu: 7.4.2020.