Työsuojelurahaston rahoittamassa kaksivuotisessa (2020-2021) hankkeessa ”Fuusio, toimintojen keskittäminen ja identiteetti: Case Aalto-yliopisto” tutkimme Aallon Kauppakorkeakoulun toimintojen keskittämistä Otaniemen kampukselle. Tässä projektimme neljännessä blogissa tarkastelen keskittämisen eli muuton vastustuksen taustoja.

Sana muutosvastarinta saa minut aina varuilleni. Siihen sisältyy liian usein implisiittinen oletus, että ihmiset ovat konservatiivisia, laiskoja ja joustamattomia. Näin ajatellessa persoonallisuus selittää muutoksen vastustamisen. Todellisuus on paljon kirjavampi ja dynaamisempi ja tätä osoittavat myös projektimme haastattelut ja dokumentit.

Kauppakorkeakoulun kampuksella on pitkä historia Töölössä, lähellä Helsingin keskustaa. Moni muuton vastustaja asui sen lähellä ja Otaniemeen muutto tarkoitti heille arjen hankaloitumista, työtilojen pienenenemistä ja luopumista paikasta, jossa sidosryhmiä voi ylpeydellä tavata.

Pragmaattisten syiden lisäksi moni muuton vastustaja koki, että heidän elämäänsä muokkaava Töölöön paikkana ja Kauppakorkeakoulun yhteisöön ankkuroitunut identiteetti koki kolhuja muutossa Otaniemeen. Olemme aikaisemmissa projektimme blogeissa käsitelleet identiteetin merkitystä. Nyt muuttoa vastustettiin, koska osalle akateemisista työntekijöistä identiteetti oli uhattuna.

Vastustajat ja osa kannattajistakin näki muutossa myös Aalto-yliopiston ylimmän johdon vallankäyttöä ja strategiaa, jolla Aallon fuusioprosessi vietiin sen loogiseen päätökseen. Fuusiosta ei oltu aikanaan lainkaan yksimielisiä. Moni koki, että siinä vietiin perinteikkään ja arvostetun Kauppakorkeakoulun itsenäisyys. Koska muutto oli viimeinen silaus tälle prosessille, oli monelle luontevaa vastustaa sitä. 

Lähteestä ja tulkinnasta riippuen vastustajia oli kyselyjen mukaan muuttopäätöksen edellä merkittävä määrä – lähes puolet tai enemmän. Kannattajat olivat pääosin hiljaisia, mutta Kappakorkeakoulun professorikunta jakautui muuttokysymyksessä varsin jyrkästi. Kaikki myöntävät, että muuttoprosessi oli laajan vastustuksen takia aluksi vaikea. Nyt vastustus näyttää merkittävästi vähentyneen – ihmiset sopeutuvat ajan kanssa.

Vastustuksen dynamiikka on siis tässäkin muutosprosessissa – aivan samoin kuin kaikissa suurissa organisaatiomuutoksissa – paljon enemmän kuin hankalien änkyräyksilöiden turhaa narinaa. Muutoksen vastustuksen syiden syvällinen ymmärrys on keskeinen edellytys muutoksen toteuttajien menestykselle.

Marko Hakonen