Työsuojelurahaston rahoittamassa kaksivuotisessa (2020-2021) projektissa ”Fuusio, toimintojen keskittäminen ja identiteetti: Case Aalto-yliopisto” tutkimme Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun toimintojen keskittämistä Otaniemen kampukselle. Tämä on projektin toinen blogikirjoitus, jossa käsittelemme erilaisten identiteettien niihin liitettyjen tunnesisältöjen rakennetta ja merkitystä Aalto-yliopiston akateemiselle henkilöstölle.

Tutkimassamme Aalto-yliopiston synnyttäneessä fuusiossa ja sen jälkeisessä kampusten keskittämisessä Otaniemeen henkilöstön identiteetit ovat murroksessa. Sivusimme tätä teemaa ensimmäisessä blogissamme. Nyt jätämme muutoksen taka-alalle ja palaamme siihen, kun saamme pitkittäisaineistoa. Tässä blogissa tarkastelemme pysäytyskuvaa identiteeteistä ja tunteista noin vuosi kampusmuuton jälkeen.

Mitä identiteetit ovat?

Identiteettimme voivat olla sidoksissa sosiaaliseen ryhmään, johon kuulumme tai paikkaan, jossa vietämme aikaa. Nämä identiteetin lähteet eivät sulje toisiaan pois, vaan esimerkiksi työpaikkaan liittyy useimmiten työyhteisö eikä mikään ryhmä voi toimia ilman fyysistä sijaintia. Vastaavasti identiteeteillä on monta kerrosta: ne voivat kummuta esimerkiksi omasta työryhmästä, työhuoneesta, osastosta, rakennuksesta, organisaatiosta tai tehdasalueesta. 

Oleellista on ymmärtää, että identiteeteillä on meille suuri ja tunnepitoinen merkitys, koska ne jäsentävät käsitystä itsestämme suhteessa muihin ihmisiin ja meille tärkeisiin paikkoihin. Sama toimii myös päinvastoin: meille tärkeät ryhmät ja tilat muokkaavat identiteettejämme.

Aalto-yliopistossa haastateltujen työntekijöiden kertomukset paljastavat kiinnostavia näkymiä identiteetteihin ja niihin liitettyihin tunteisiin. Tunnenäkökulmaa ei ole tutkimuskirjallisuudessa käsitelty kovinkaan paljon. Vaikka identiteetti on etenkin muutosten eri vaiheissa liitetty muun muassa stressin kokemuksiin, hienojakoisempi erottelu tuo esiin esimerkiksi uuden työpaikan viehätyksen ja innostuksen värittämän identiteetin tai odotukset pettänyttä organisaatiota kohtaan koetun vihan ja identiteetin särkymisen.

Asema, identiteetit ja tunteet

Mitä olemme löytäneet? Havaitsimme, että varsin samanlaisista lähtökohdista voi syntyä erilaisia identiteettikerrostumia ja niiden yhteyksiä tunteisiin. Eroja selitti usein asema suhteessa tutkittavaan identiteetin lähteeseen, tässä Aalto-yliopistoon tai sen osaan ja haastatelluille tärkeisiin tiloihin ja paikkoihin. 

Asemaa voi ajatella mastona kartalla. Korkeasta mastosta näkee laajemmalle kuin matalasta eli jäsennys omista identiteeteistä pohjautuu laaja-alaisempaan näkemykseen ja usein korkeampaan statukseen akateemisessa yhteisössä. Toisaalta identiteetteihin liittyvä tunne voi olla vahva matalassakin mastossa. Tunnetilan metaforaksi kelpaavat vaikkapa maston erisuuntaisen sähkövaraukset. Ne voivat olla negatiivisia tai positiivisia sekä vahvoja tai heikkoja.

Olemme havainneet, että tavallisesti läheisin sosiaalinen ryhmä ja käytetyin paikka ovat keskeisimpinä Aallon henkilöstön mielissä. Akateemisessa organisaatiossa lähinnä on usein oma tutkimusryhmä tai laitos ja paikan suhteen työhuone tai niiden rypäs samassa kerroksessa. Kaukaisempia identiteetin lähteitä ovat yliopistoyhteisö ja kampus. 

Tämä on tutkimusten mukaan oletettua, mutta löysimme myös poikkeuksia, joissa esimerkiksi Aalto-yliopisto ja uusi, oman korkeakoulun rakennus määrittivät identiteettiä ja nostattivat tunteita epäluulosta syvään kiintymykseen. Vastaavasti identiteetit kerrostuivat usein ja oletetusti läheisestä etäisimpään, mutta joskus esimerkiksi oma laitos oli merkityksetön ja yliopisto tärkeä identiteetin lähde. Taustalla näkyi yliopistotason kontaktien ja yhteistyön suuri tunnepitoinen merkitys ja vastaavasti laitoksen näkymättömyys arjessa. 

Aalto-identiteetin muotoutuminen

Asema näkyi pitkään Aallon keskijohdon tehtävissä työskennelleillä erityisen selvästi. Yhdet kannattivat fuusiota ja kampusten keskittämistä intohimoisesti, toiset pitivät näitä muutoksia hienojen ja perinteikkäiden autonomisten yliopistojen ja Töölön upean kampuksen tuhoamisena. Näillä ihmisillä oli paljon heijastuspintaa omalle identiteetilleen – alkaen yliopistopolitiikan ja -lainsäädännön historiasta, oli se minkälainen ja mitä tunteita herättävä tahansa. 

Sen sijaan monien Aalto-yliopiston uusien työntekijöiden identiteetti oli vielä jäsentymätön tai aikaisemman työhistorian varaan rakentuva ja harvoin voimakkaita tunteita herättävä. Monet näyttävät katsovan olemistaan Otaniemen kampuksella varovaisen ”virallisesti” tai korostetun neutraalisti. Myös keskittämisen kiihkeitä kannattajia on joukossa.

Identiteettimme ovat tunnepitoisia. Eri ihmiset kokevat Aalto-yliopiston synnyttäneen fuusion ja sen jälkeisen kampusten keskittämisen hyvinkin eri tavoin. Seuraavaksi suuntaamme katseen näiden erilaisten identiteettien ja niiden pohjana olevien tunteiden syvällisempään ymmärtämiseen. Tarkastelemme uuden ja yhteisen Aalto-identiteetin muotoutumista ja sen vastavoimia.Marko Hakonen ja Janne Tienari