Työsuojelurahaston rahoittamassa kaksivuotisessa (2020-2021) projektissa ”Fuusio, toimintojen keskittäminen ja identiteetti: Case Aalto-yliopisto” tutkimme Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun toimintojen keskittämistä Otaniemen kampukselle vuoden 2010 fuusion uutena käänteenä. Projekti toteutetaan Hanken Svenska handelhögskolanin Management & Organisation yksikössä.
Aalto on 2010 toimintansa aloittanut säätiömuotoinen yliopisto, jossa yhdistyvät tekniikka, talous ja taide. Aallon päätöksellä keskittää kampuksensa Otaniemeen on pitkä tausta. Jo nyt kerätyn tiedon valossa voi sanoa, että yhden kampuksen strategisen ratkaisun siemenet kylvettiin Aallon perustamisen aikoihin. Monista julkisista lähteistä voi lukea keskeisen syyn olleen rakentaa poikkitieteellistä yhteistyötä tekevä uudenlainen yliopisto. Hankkeemme yksi keskeinen tutkimuskohde on, miten tuo tavoite on reilussa kymmenessä vuodessa onnistunut.
Monitieteellinen akateeminen yhteistyö on usein melko työlästä. Eri alojen käsitteistöt, käsitykset tutkimuksesta ja kielenkäyttö erovavat usein suuresti toisistaan. Eräs avainkysymys onkin, voiko nämä haasteet voittaa tuomalla eri tieteenalat samalle kampukselle. Toisin sanoen, riittävätkö satunnaiset kohtaamiset vai tarvitaanko yhteinen intressi, jossa jokin taho tajuaa, että tarvitsee toisen tieteenalan osaamista selvittääkseen kiinnostavan ongelman. Tähän palaamme myöhemmissä blogeissa.
Toinen keskeinen hankkeemme kiinnostuksen kohde ovat henkilöstön kokemukset fuusiosta ja erityisesti kampusten keskittämisprosesseista. Vaikka Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muutosta on jo puolitoista vuotta ja Kauppakorkeakoulun muutosta vuosi aikaa, haastateltavien kertomuksissa etäisetkin tapahtumat heräävät usein eloon – niillä on merkitystä henkilöstölle. Merkitys nousee esiin erityisesti puheessa siitä, mitä ”me” olimme aikaisemmin ja olemme nyt. Tämä identiteettipuhe on keskeinen osa tutkimustamme.
Identiteetti on monikerroksinen rakennelma, jossa syvimmällä on henkilökohtainen identiteetti eli käsitys itsestä; siitä kuka ja minkälainen ihminen minä olen. Sitä rakentavat ja muokkaavat ryhmäjäsenyytemme eli sosiaaliset identiteetit: olen Kauppakorkeakoululainen tai olen Aaltolainen. Tämän hankkeen kannalta kiinnostavaa on, että yksilölle merkitykselliset paikat (koti, työ) muokkaavat vastaavalla tavalla itsemäärittelyämme eli syvintä identiteettiämme. Esimerkiksi pitkään Kauppakorkeakoululla työskennellyt on luultavasti kiintynyt Töölön kampukseen ja näkee Helsingin keskustasijainnin osana koulun brändiä. Kyse on paikkaidentiteetistä, joka muutoksen myötä joutuu murrokseen ja uudelleenmääriteltäväksi.
Tiedämme jo nyt, että identiteetit ovat keskeisellä sijalla haastateltavien tarinoissa. Osalle paikka on yhdentekevä, osalle kampusmuutos paikkaidentiteettiä ja sosiaalista identiteettiä repivä kokemus. Näiden erojen taustoihin palaamme tutkimuksen edistymisen myötä.
Marko Hakonen